Laskettuun aikaan on enää jäljellä alle viisi viikkoa. Vielä ei ole onneksi ajan kulku hidastunut lopun lähestyessä, vaikka olenkin joutunut kuuntelemaan pelottelua sen suhteen. Jotenkin musta tuntuu, että aika kuluu sitä vastoin vielä nopeammin kuin aikaisemmin. Mulla on tänään kolmas päivä äitiyslomaa, joskin mun arki on joulusta asti olluy aika lailla kotona oleilua. Vaikka se onkin välillä mulle rankkaa ja ahdistavaa, en valita, vaan pyrin oikeasti nauttimaan tästä rentoudesta, vapaudesta ja todellisesta huolettomuudesta. Ihmismieli vain on sen verran jännä, että mäkin oon kehittänyt kaikenlaisia huolenaiheita ja ongelmia itselleni, vaikka oikeasti mikään ei ole vialla.
Mun elämäni naiset järjestivät mulle vauvajuhlat parisen viikkoa sitten. Osasin tavallaan odottaa juhlien olevan pian, mutta silti panikoiduin nähdessäni kaikki ihmiset meidän kotona. Mut valtasi ihan järjetön kiitollisuuden tunne, ja mä olin niin onneni kukkuloilla. Mun mieli oli iloinen, pirteä ja aurinkoinen monta päivää juhlien jälkeenkin.
Odotan niin innolla vauvan syntymää ja kaikkia asioita, joita uusi perheenjäsen tuo mukanaan. Odotan imettämisen harjoittelua, kakkavaippojen vaihtamista, itkujen tyynnyttelyä, varpaiden kutittelua, pepun rasvausta, koko perheen yhteisiä makoiluhetkiä sängyllä, ihan kaikkea. On vaikea tajuta, että mun suurin unelma on toteutumassa ihan juuri. Se tuntuu niin taianomaiselta.
No comments:
Post a Comment