Kevät

Viikonloppuna kuulin risteilyseuralaiseltani, että 23-vuotias on liian nuori äidiksi. Kuulin, että 23-vuotiaiden lapset olisivat aina vahinkoja, koska eihän kukaan vielä niin nuorena halua lapsia tehdä. Tavallaan mä reagoin siihen tosi neutraalisti, koska oon jo vuosia sitten oppinut sen, että muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Samanaikaisesti mä kuitenkin kammoksun sitä, että omia mielipiteitä kerrotaan muille kuin ne olisivat jotain yhteiskunnassa vallassa olevia ajatuksia. Mä itse olen sitä mieltä, että mitään oikeaa ikää yhtään millekään asialle elämässä ei ole.  

Jotkut eivät koe olevansa tarpeeksi kypsiä vanhemmuuteen 23-vuotiaina eikä edes 30-vuotiaana, mutta en itse ainakaan toteaisi minkään iän olevan liian nuori perheen perustamiselle. Kaikki me olemme yksilöitä, ja se on hyvä niin. Joidenkin ihmisten on selkeästi vaikea ymmärtää, että kaikki tahtovat elämiltään kuitenkin loppujen lopuksi eri asioita. Toinen haluaa juhlia teini-ikäisestä asti lähes joka viikonloppu kolmikymppiseksi, joku haluaa lapsen jo 19-vuotiaana, toinen tahtoo naimisiin vasta 35-vuotiaana matkusteltuaan ensin maailman ympäri useamman kerran. On hurjaa ilmaista mielipiteensä muiden elämistä. Vaikka itse ei tahtoisi avioitua tai saada lapsia ennen kolmenkympin ikää, ei se poista muilta sitä mahdollisuutta.

Oon lähiaikoina painiskellut aika paljon tällaisten asioiden kanssa, koska mä nyt olen aina halunnut avioitua ja saada lapsia "nuorena" eli ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Yksi mun parhaista kavereista totesi mun hääkuumeeseen, että se menee onneksi ohi, eikä mun tarvitse ihan vielä kuitenkaan mennä naimisiin. Kaverini ei näe avioliittoa merkityksellisenä asiana, mutta mulla on oikeus siihen. Mulla on oikeus unelmoida avioliitosta, vaikka avioerotilastot jonkun mielestä onkin masentavaa luettavaa, eikä avioliitto sinällään kaikkien mielestä muuta yhtään mitään parisuhteessa. Koen oikeudekseni myös sen, että koska saan haluta elämältäni mitä itse haluan, saan myös ummistaa korvani neuvoilta, jotka tulevat ihmisiltä, jotka haluavat elämältä eri asioita kuin minä. Uskon siihen, että kenelläkään ei ole oikeutta yrittää päättää muiden elämästä. Mä kunnioitan jokaisen ihmisen omia valintoja, enkä alkaisi neuvomaan siinä, miten kunkin tulisi oma elämäntarinansa kirjoittaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.