Vauvakutsut

Tänään oli hyvän ystäväni vauvakutsut. Kyseessä on perheen ensimmäinen vauva, jota oikein kovasti jo odottelen syntyväksi! En ollut ennen osallistunut vauvakutsuille, joten kokemus oli mulle ihan uusi ja oikein kiva. Mulla ei oikeastaan ollut aiemmin minkäänlaista käsitystä vauvakutsuista, oletin tosin aika samanlaista pienimuotoista yhdessäoloa kuin mitä se tällä kertaa olikin. Herkkuja, it's a boy -ilmapalloja ja koristenauhoja, iloisia ihmisiä ja mukavia juttuja. Erityisesti musta oli kivaa, kun oli edes jotain ohjelmaa, eikä vaan jutustelua. Tuleva äiti sai korkata herkkupöydän, availla lahjoja, vieraat saivat kirjoittaa kirjeet pienelle ihmiselle, äiti sai maistella soseita ja kaikki saivat tehdä itselleen kivan ja helpon käsihoidon. Musta oli vaan jotenkin niin suloista nähdä, miten vauvan tulo vaikuttaa niin moneen ihmiseen ja kuinka moni ihminen halusi yllättää tulevan äidin. Aina sitä jotenkin ajattelee lasten tuloa vain omana juttunaan, mutta pienen ihmisen saapuminen maailmaan koskettaa niin monia muitakin ihmisiä kuin pelkkiä vanhempia. Se on musta kaunista.

En osaa kuvitella, että mua pystyis yllättämään salaisilla vauvakutsuilla, koska jostain syystä arvaan aina yllätykset etukäteen, mikä ei ole aina niin kovin mukavaa. Oon hyvä laskemaan yhteen epäilyttäviä asioita, ja osaan niin kuvitella, että arvaisin mun yllätyskutsutkin. Helpompaa tavallaan järjestäjillekin ehkä olisi kertoa joskus mulle se ajankohta, mutta pitää juhlien sisältö salaisuutena. Ellei sitten järjestäjät sais mua ulos kodistani jollain tosi arkisella verukkeella, kuten just vaikka jollain kauppareissulla avomiehen kanssa tai kahvittelulla äidin luona. Silti mulla olis varmasti kutina, aavistaisin varmaan, että jotain on tekeillä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siskoni, joka varmaan olis järkkäämässä mun juhliani sitten joskus, ei ole erityisen hyvä pitämään salaisuuksia. Pari vuotta sitten mulle järkättiin yllätyssynttärit, joista sitten tietty kuulin etukäteen. Kuulin myös juhlien olevan naamiaistyyppiset juhlat, joskin teema ja koristelu jäi lopulta yllätykseksi. Olis niin siistiä yllättyä ihan täysin. Mä kun rakastan yllätyksiä.

Tavallaan babyshowereiden järjestäminen itsekin olis niin kivaa, koska rakastan juhlien suunnittelua ja kaikkea niihin liittyvää höpsötystä kutsuista tarjoiluiden suunnitteluun ja pöytien koristeluun. Mä myös luotan mun omaan makuun, ja tykkään yleisesti ottaen omista toteutuksistani ja onnistumisista. Tavallaan vauvakutsuihin mun mielestä tosin kuuluisi se yllätyksellisyys ja se, että ihmiset tosiaan on nähnyt itse oma-alotteisesti vaivaa juhlistaakseen vauvan tuloa. Onneksi vauvakutsut ei mun kohdalla ole vielä kovinkaan ajankohtaiset, joten aikaa riittää pohtia kaikkia vaihtoehtoja. Vaikka olisinkin kuinka pikkutarkka juhlieni suhteen, olisin varmasti enemmän kuin tyytyväinen yllätyksenäkin tulleeseen toteutukseen. Ja oishan se nyt aivan ihanaa päästä yllättymään.

Oon pikkuhiljaa alkanut tottua ajatukseen, että meillä olisi ensi vuonna vauva. Eihän sitäkään koskaan tiedä milloin vauva tähän maailmaan putkahtaa, mutta jotenkin sen ajoitus on mietityttänyt mua. Ensin mietin, että tahdon käydä yliopiston loppuun ennen lapsia, mutta nyt se ei tunnu enää tärkeimmältä asialta. En kuitenkaan halua kiirehtiä lasten saannin kanssa, vaan pikemminkin koen, että tulee sitten, kun on tullakseen. Vauvakuumeesta ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri - se on tullut vuosien varrella huomattua.